Ammatin ja liikkeenharjoittajat ovat voineet vuodesta 2001 lukien vähentää työmatkasta aiheutuvat päivärahat ja kilometrikorvaukset euromääriltään samantasoisina, kuin työnantajalla on oikeus korvata ne verovapaasti palkansaajalle. Km-korvaus koskee kuitenkin vain autoja, joiden ajokilometreistä yli puolet on yksityistalouden ajoja. Jos auto on pääosin yritystoiminnan käytössä, vähennetään autokulut vain kirjanpitoon kirjattujen kulujen mukaan, ei kaavamaisina km-korvauksina.
Yrittäjien matkakorvausten tekniikka poikkeaa siitä, jota käytetään palkansaajien matkakorvauksissa. Vähennykset tehdään ns. lisävähennyksenä, jotka voivat nousta yhdessä yrityksen kirjanpitoon kirjattujen matkakulujen kanssa vastaamaan enintään palkansaajien verovapaan päivärahan tai kilometrikorvausten enimmäismääriä. Lisävähennys on siten kirjanpidon ulkopuolinen erä ja tehdään ALVin palvelussa kirjanpitäjän toimesta verolomakkeella. Jos työmatkojen aiheuttamia menoja ei ole kirjattu lainkaan kirjanpitoon, lisävähennykset voidaan tehdä suoraan palkansaajien päivärahojen ja kilometrikorvausten suuruisina. Helpointa siis on, että matkakuluja (ruokailut) tai esim. polttoainekuluja ei kirjata ALViniin lainkaan vaan ne tehdään täysimääräisinä lisävähennyksinä. Jos käytetään julkisia kulkuneuvoja oman auton sijaan, voi matkaliput luonnollisesti tallentaa kirjanpitoon. Näistä matkoista ei tehdä lisävähennyksiä vaan ainoastaan omaa autoa käytetyistä matkoista.